{"id":8,"date":"2013-10-29T20:27:41","date_gmt":"2013-10-29T18:27:41","guid":{"rendered":"http:\/\/napsa.eu\/?page_id=8"},"modified":"2026-03-16T19:18:19","modified_gmt":"2026-03-16T17:18:19","slug":"historia","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/napsa.eu\/?page_id=8","title":{"rendered":"Historia"},"content":{"rendered":"

Napialan Ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n vaiheita<\/h3>\n
\"Meripojat<\/a>

Meripojat maalla, 1950<\/em><\/p><\/div>\n

Kun Napialan Ty\u00f6v\u00e4enyhdistys vuonna 1905 perustettiin, valittiin sille my\u00f6s huvitoimikunta, jonka teht\u00e4v\u00e4ksi tuli huolehtia ohjelman j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 erilaisiin iltama ym. tilaisuuksiin. Heti alusta alkaen todettiin, ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4t ovat parhaita ohjelmanumeroita, mutta esityspaikan puuttuminen vaikeutti aluksi toimintaa. Oman talon valmistuminen ty\u00f6v\u00e4enyhdistykselle paransi tilannetta ja niin p\u00e4\u00e4stiin ensimm\u00e4isen n\u00e4ytelm\u00e4n esitt\u00e4miseen jo vuonna 1906. Ensimm\u00e4inen n\u00e4ytelm\u00e4 oli \u201dPullanpy\u00f6ritt\u00e4j\u00e4n kokous\u201d. Alkuun oli p\u00e4\u00e4sty, mutta alkuaikoina oli monenlaisia ongelmia. Valaistus oli t\u00e4ysin olematonta, sill\u00e4 vain kynttil\u00f6iden ja my\u00f6hemmin \u00f6ljylamppujen valossa jouduttiin esiintym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Alkuaikoina toiminta oli hyvin omintakeista. Liek\u00f6 ollut n\u00e4ytelmill\u00e4 ollenkaan ohjaajaa tai vain joku n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 antoi toisille neuvojaan. Vuonna 1907 ohjaajaksi nimettiin A. Kasanen sek\u00e4 my\u00f6hemmin A. Luhta ja Br. Laitio. Alkuvaikeuksia lis\u00e4si my\u00f6skin se, ettei kulisseja ollut. Tilanne muuttui kuitenkin kun taiteilija R: Rautoja saatiin niit\u00e4 maalaamaan.<\/p>\n

\"Arvaappas<\/a>

Arvaappas uudestaan, 1954<\/em><\/p><\/div>\n

Uuden talon valmistuttua vuonna 1914 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6harrastus kasvoi yh\u00e4. Ohjelmistoon otettiin hyvinkin vaativia n\u00e4ytelmi\u00e4 mm. Seitsem\u00e4n veljest\u00e4, Miehen kylkiluu ja Kirottu mammona. Huvitoimikunnan ehdotuksesta p\u00e4\u00e4tettiin vuonna 1916 ottaa hiukan komeammalta kalskahtava nimikin \u201dN\u00e4ytelm\u00e4seura\u201d, ja sille hyv\u00e4ksyttiin s\u00e4\u00e4nn\u00f6t. Jatkuvasti t\u00e4ydennettiin my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n varusteita ja juuri ennen kansalaissotaa tilattiin uudet kulissit taiteilija Erkki Karulta, joka toimi siihen aikaan Forssan Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n johtajana.<\/p>\n

Vuonna 1920 muutettiin nimi nykyiseksi, siis Napialan Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ksi ja samalla p\u00e4\u00e4tettiin liitty\u00e4 Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden Liittoon. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ty\u00f6ss\u00e4 alkoi uusi ajanjakso, joka sai paljon itsen\u00e4isemm\u00e4n toimintamuodon. Vakinaisen ohjaajan paikka julistettiin haettavaksi. Tointa t\u00e4ytett\u00e4ess\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n onnistui saada teht\u00e4v\u00e4\u00e4n etev\u00e4 teatterimies Kusti N\u00e4re. H\u00e4nen toimikautensa esitystaso oli huomattavasti korkeampaa luokkaa ja lavastuslaitteet saivat t\u00e4ydennyst\u00e4 h\u00e4nen taiteilijaty\u00f6n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"Vaimoni<\/a>

Vaimoni kansaedustaja, 1956<\/em><\/p><\/div>\n

Ohjaajan l\u00e4hdetty\u00e4 Amerikkaan, jouduttiin muutaman ep\u00e4onnistuneen ohjaajavalinnan j\u00e4lkeen tyytym\u00e4\u00e4n omiin kasvatteihin. N\u00e4ist\u00e4 ohjaajista mainittakoon Hugo Syrj\u00e4nen, Yrj\u00f6 Pajunen, K\u00f6ssi Kivel\u00e4, V\u00e4in\u00f6 Vuorela, Saima Laitinen, Martti Laitinen, Aune St\u00e5hlhammar ja Erkki Siltola. T\u00e4t\u00e4 vastuullista ja ep\u00e4kiitollista teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ovat monet edell\u00e4 mainituista hoitaneet useitakin n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kausia. Erkki Siltola on tehnyt pitk\u00e4n ammattilaisn\u00e4yttelij\u00e4n uran useilla teatterilavoilla, my\u00f6s televisiossa ja elokuvissa. Napialan Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kasvatteja on toki ammattilaisina muitakin mm. Juhani Lepp\u00e4nen, Hannu Lintukoski ja Niina Sillanp\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"Faagerholmin<\/a>

Faagerholmin valitus, 1968<\/em><\/p><\/div>\n

Kun 60-vuotisjuhla vuonna 1965, \u201dPunaisen viivan\u201d esityksill\u00e4 oli ohitettu, alkoi j\u00e4lleen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n arki. Kurt Nuotio ohjasi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6l\u00e4isi\u00e4 viel\u00e4 vuoteen 1967 saakka. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen nuori Keijo Dahlman otti ohjakset k\u00e4siins\u00e4 ja ohjasi kaksi n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4: \u201dFagerholmin valitus\u201d ja \u201dYksi meist\u00e4\u201d. Melkoinen tapahtuma n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n historiassa oli musiikkisatu \u201dJatus\u201d, joka tehtiin 12 \u2013 15 vuotiaiden lasten ja nuorten voimin, ohjauksesta vastasi Sointu Angervo. H\u00e4n my\u00f6s ohjasi n\u00e4ytelm\u00e4n \u201dKaukomieli\u201d, joka esitettiin kantaesityksen\u00e4 70-vuotisjuhlassa vuonna 1975. Kun lapsia oli saatu mukaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n toimintaan, oli hyv\u00e4 takoa kun rauta oli kuumana ja niinp\u00e4 tehtiin Pauli Holmin ohjauksessa \u201dKiljusen herrasv\u00e4ki\u201d. N\u00e4ist\u00e4 alkukokemuksista poiki muutamien henkil\u00f6iden kohdalla pitk\u00e4, aina n\u00e4ihin p\u00e4iviin saakka ulottuva harrastetoiminta n\u00e4yttelemisen puitteissa.<\/p>\n

\"Oltaiskos<\/a>

Oltaiskos kultia, 1979<\/em><\/p><\/div>\n

Jussi Luukkosen ajaksi voi kutsua vuotta 1983. H\u00e4n ohjasi silloin kaksi n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4: \u201dLohik\u00e4\u00e4rmeaika\u201d ja \u201dTy\u00f6nantajan hautajaiset\u201d. Ensiksi mainitulla n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4 napsalaiset osallistuivat Oulun lapsi. ja nuorisoteatterip\u00e4iville ja Ty\u00f6nantajan hautajaiset vei porukan Mikkelin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6p\u00e4iville tammikuussa 1984. Molemmista saatu palaute oli melko mukavaa kuultavaa.<\/p>\n

Kun vuosi 1985 koitti, olikin aika juhlia 80-vuotista taivalta. Juhlan\u00e4ytelm\u00e4ksi valittiin \u201dMarjatan laulu\u201d, ohjaajana toimi Olli-Pekka Ulkuniemi.<\/p>\n

Aivan uudet tuulet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6mme historiassa alkoivat puhaltaa vuonna 1991, kun muutimme kokonaan harjoittelemaan ja esiintym\u00e4\u00e4n Tervakosken Seuratalolle. Vanha Napialan ty\u00f6v\u00e4entalo oli jo niin huonossa kunnossa, ettei toiminta voinut en\u00e4\u00e4 siell\u00e4 jatkua. Talo on jo kokonaan purettu, vain muistot ja kuvat ovat j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n

\"Ota<\/a>

Ota oppia vaarista, 1990<\/em><\/p><\/div>\n

Napialan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n er\u00e4s virstanpylv\u00e4s saavutettiin vuonna 1992, kun rekister\u00f6ityminen itsen\u00e4iseksi yhdistykseksi tapahtui. Tuolloin todettiin, ett\u00e4 on korkea aika alkaa taival omin, vankoin jaloin. Nimeksi tuli virallisesti Napialan Ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ry.<\/p>\n

Suururakka \u201dIda-n\u00e4ytelm\u00e4\u201d rakennettiin teatterin lavalle koko Janakkalan voimin. Mukaan kutsuttiin esiintyji\u00e4 kaikista Janakkalan harrastajateattereista. Tulos oli mielenkiintoinen. Napialan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 palkittiin vuonna 1995 t\u00e4m\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4n yhteydess\u00e4 Ida Aalberg-seuran my\u00f6nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Ida-reliefill\u00e4.<\/p>\n

90-vuotisjuhla koitti vuonna 1995. Juhlan\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4 oli \u201dPeter Pan\u201d, ohjaajana Seppo Kotamies. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4 vaati melkoiset resurssit, sill\u00e4 mukana oli orkesteri, kuoro ja tanssiryhm\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4 sai valtavasti huomiota ja todella hyv\u00e4n vastaanoton.<\/p>\n

\"Eila,<\/a>

Eila, Rampe ja huonot geenit, 2013<\/em><\/p><\/div>\n

Napialan ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kunniakasta sadan vuoden merkkipaalua juhlistettiin tammikuussa 2005, jollin ensi-iltansa sai \u201dLampaanvillatakki\u201d ja ohjauksesta vastasi Riittamaijja Kuusela-Rantanen. Juhlaan oli kutsuttu ohjaajia ja entisi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6l\u00e4isi\u00e4 vuosikymmenten varrelta. Lis\u00e4ksi paikalla oli Ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden liiton sek\u00e4 Harrastajateatteriliiton edustus.<\/p>\n

\"\"

Pikku vampyyri, 2012<\/em><\/p><\/div>\n

Riittamaija Kuusela-Rantanen jatkoi ohjaajan paikalla viel\u00e4 kolmen n\u00e4ytelm\u00e4n ajan. <\/span>Sukuvika<\/span><\/i>, <\/span>Peppi Pitk\u00e4tossu<\/span><\/i> ja <\/span>Juoruja<\/span><\/i> her\u00e4siv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 eloon vuosina 2006-2008. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ohjaajan tuolille istahti Taru Kivinen, jonka johdolla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4htiin <\/span>Juokse Vaimosi Edest\u00e4<\/span><\/i>, <\/span>Riemurahat<\/span><\/i> sek\u00e4<\/span> Puhelinluettelo<\/span><\/i>. Vuonna 2012 n\u00e4htiin Sanna Saarelan depyyttiohjaus Napialan Ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, kun ensi-iltansa sai <\/span>Pikku Vampyyri<\/span><\/i>. Saarela jatkoi muutamaa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 lukuun ottamatta t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n saakka. V\u00e4liss\u00e4 n\u00e4htiin ohjaamassa Misa Palander (<\/span>Mies joka ei osannut sanoa ei<\/span><\/i>), Antti Kemppainen (<\/span>Punahukka<\/span><\/i>) sek\u00e4 Riittamaija Kuusela-Rantanen (<\/span>Paljon onnea vaan!<\/span><\/i>).\u00a0<\/span><\/p>\n

\"\"

Suomen hevonen, 2012<\/em><\/p><\/div>\n

Vuonna 2012 Napialan Wanhalla koululla maalaismilj\u00f6\u00f6ss\u00e4 aloitettiin puheenjohtaja Pekka Tammisen aloitteesta\u00a0kes\u00e4teatteri. Ensimm\u00e4isen\u00e4 kes\u00e4n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4htiin <\/span>Suomen hevonen<\/span><\/i> ja seuraavina kesin\u00e4 siell\u00e4 esitettiin kolme muutakin n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. <\/span>Suomen hevosen<\/span><\/i> er\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 halukkaita katsojia kertyi noin 400 ja katsomopaikat loppuivat kesken. Niinp\u00e4 lopuille jaettiin vilttej\u00e4 ja osa yleis\u00f6st\u00e4 istui nurmikolla katsomassa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Muutaman esityskauden j\u00e4lkeen toiminta kes\u00e4teatterin osalta kuitenkin hiipui, sill\u00e4 talvin\u00e4ytelm\u00e4t Seuratalolla veiv\u00e4t niin paljon resursseja vuodesta.\u00a0<\/span><\/p>\n

\"\"

Tervakoski-n\u00e4ytelm\u00e4, 2015 (Ari Sepp\u00e4)<\/em><\/p><\/div>\n

Vuonna 2015 vietettiin Napialan Ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ry:n 110-vuotisjuhlaa. T\u00e4t\u00e4 juhlavuotta varten koottiin Jarmo\u00a0Koukkarin, Pekka Tammisen ja Harri Valon ideasta Tervakosken asukkailta kertomuksia Tervakosken kyl\u00e4yhteis\u00f6st\u00e4. N\u00e4iden kertomusten pohjalta Metti L\u00f6fberg kirjoitti k\u00e4sikirjoituksen ja n\u00e4in syntyi Sanna Saarelan ohjauksella <\/span>Tervakoski-n\u00e4ytelm\u00e4<\/span><\/i>, joka sai jatko-osan 2018, jolloin oli my\u00f6s Tervakosken paperitehtaan 200-vuotisjuhla. Ensimm\u00e4ist\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 varten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle rakennettiin oikean paperikoneen kopio ja kummassakin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 oli my\u00f6s el\u00e4v\u00e4\u00e4 musiikkia b\u00e4ndin toimesta.\u00a0<\/span><\/p>\n

\"Kuvan

Pupun kadonnut vuosi, 2022<\/em><\/p><\/div>\n

Vuonna 2019 Sonja Hyv\u00f6nen teki debyyttiohjauksensa <\/span>Pupun kadonnut vuosi<\/span><\/i>. Hyv\u00f6nen kirjoitti t\u00e4m\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4n inspiroituneena vuodenajoista, ja n\u00e4in nelj\u00e4n vuodenaikamme ymp\u00e4rille rakentui tarina. N\u00e4ytelm\u00e4 oli suunnattu lapsille ja erikoisuutena lavasteet oli rakennettu niin, ett\u00e4 lapset liikkuivat lavastetta ymp\u00e4ri vuodenajasta toiseen. Lapset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t my\u00f6s osallistumaan n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n, muun muassa keksim\u00e4ll\u00e4 hahmoille nimi\u00e4 ja vaihtamalla puulle oksia vuodenajan mukaan. Esityksi\u00e4 oli vain muutama ja ne olivat l\u00e4hes loppuunmyytyj\u00e4. Vuonna 2024 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 esitettiin uudelleen ja suosio oli edelleen kiistaton.\u00a0<\/span><\/p>\n

\"Kuvan

Kalenterityt\u00f6t, 2020 (Anu Juuri)<\/em><\/p><\/div>\n

Vuonna 2019 alettiin valmistella Sanna Saarelan johdolla n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 <\/span>Kalenterityt\u00f6t<\/span><\/i>. N\u00e4ytelm\u00e4 oli naisenergiaa pursuava l\u00e4mminhenkinen komedia naisista, jotka tekiv\u00e4t alastonkalenteria ker\u00e4t\u00e4kseen varoja sy\u00f6p\u00e4tutkimukseen. N\u00e4ytelm\u00e4n yhteydess\u00e4 toteutettiin ihan oikea kalenteri, jota myytiin katsojille. Osa kalenterin sek\u00e4 yhden esityksen tuotot meniv\u00e4t Sy\u00f6p\u00e4lapset Pisara ry:lle. Valitettavasti koronapandemia vuonna 2020 johti n\u00e4ytelm\u00e4n esitysten perumiseen jo kuuden esityksen j\u00e4lkeen. <\/span><\/p>\n

\"Kuvan

Teill\u00e4 ei ollut nimi\u00e4, 2022 (Anu Juuri)<\/em><\/p><\/div>\n

Teill\u00e4 ei ollut nimi\u00e4<\/span><\/i> koki vuonna 2022 melkein saman kohtalon, mutta esityksi\u00e4 saatiin jatkettua my\u00f6hemmin syksyll\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 sukellettiin mielenterveysongelmien, alkoholismin ja perheongelmien maailmaan ja siit\u00e4 tuli vaikuttava ja ajankohtainenkin kuvaus aikamme haasteista.\u00a0<\/span><\/p>\n

\"Avaa

Is\u00e4 ja poika, 2023<\/em><\/p><\/div>\n

Vuonna 2023 Sonja Hyv\u00f6nen ohjasi toisen, kahden n\u00e4yttelij\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 <\/span>Is\u00e4 ja Poika<\/span><\/i>. N\u00e4ytelm\u00e4n k\u00e4sikirjoitus oli Hyv\u00f6sen omaa k\u00e4sialaa ja koostui useamman ihmisen tarinoista is\u00e4n ja lapsen v\u00e4lisest\u00e4 kauniista sek\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 kipe\u00e4st\u00e4kin suhteesta. Katsomo sek\u00e4 lavasteet rakennettiin Tervakosken Seuratalon n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. Tilan intiimiys sopi n\u00e4ytelm\u00e4n tunnelmaan t\u00e4ydellisesti.\u00a0<\/span><\/p>\n

\"Kuvan

J\u00e4niksen vuosi, 2015 (Anu Juuri)<\/em><\/p><\/div>\n

Koitti vuosi 2025 ja oli aika juhlia Napialan Ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n 120-vuotisjuhlaa. Juhlavuoden n\u00e4ytelm\u00e4ksi valikoitui tunnettu tarina<\/span> J\u00e4niksen vuosi, <\/span><\/i>jonka ohjasi<\/span> Sanna Saarela. N\u00e4ytelm\u00e4n valmistelu aloitettiin jo vuosi etuk\u00e4teen ja projektiin osallistui l\u00e4hes 30 ty\u00f6ryhm\u00e4n j\u00e4sent\u00e4. Ensi-iltajuhlassa oli paikalla runsaasti kutsuvierasv\u00e4ke\u00e4, muun muassa vanhoja napsalaisia, kunnan p\u00e4\u00e4tt\u00e4ji\u00e4 sek\u00e4 yhteisty\u00f6kumppaneita. Juhlassa kuultiin monta koskettavaa puhetta, jaettiin kunniakirjoja sek\u00e4 kuultiin upeita musiikkiesityksi\u00e4. Kaiken kaikkiaan tunnelma ensi-illassa oli arvokas ja tunteikas sek\u00e4 ennen kaikkea t\u00e4ynn\u00e4 iloa ja ihania kohtaamisia. J\u00e4niksen Vuosi hurmasi yleis\u00f6n, n\u00e4yttelij\u00e4t ja koko ty\u00f6ryhm\u00e4n hauskuudellaan, herkkyydell\u00e4\u00e4n ja ajankohtaisuudellaan.\u00a0\u00a0<\/span><\/p>\n

\"KuvanVuonna 2025 Tervakosken vanhalla yhteiskoululla Napsa j\u00e4rjesti halloween-tapahtuman. Tapahtuman nimeksi tuli Kuoleman koulu ja ryhm\u00e4t p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n kauhujen t\u00e4yteist\u00e4 koulua illan pimennossa. N\u00e4yttelij\u00e4t esittiv\u00e4t erilaisia kauhuelokuvistakin tuttuja hahmoja. Tapahtuma myytiin loppuun hetkess\u00e4.<\/p>\n

\"Kuvan

Saako olla sardiini? 2026 (Anu Juuri)<\/em><\/p><\/div>\n

Vuonna 2026 ensi-iltansa sai Riittamaija Kuusela-Rantasen ohjauksessa hulvaton farssi <\/span>Saako olla sardiini?<\/span><\/i> N\u00e4ytelm\u00e4, jolle ei voinut olla nauramatta ja joka on yksi farssimaailman kiistattomista kuninkaista. N\u00e4ytelm\u00e4 kertoo ryhm\u00e4st\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, jotka harjoittelevat tulevaa ensi-iltaansa varten. N\u00e4ytelm\u00e4 koostuu kolmesta n\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4, joista ensimm\u00e4isess\u00e4 harjoitellaan, toisessa katsotaan esitykseen valmistautumista ja esityst\u00e4 kulissien puolella, ja viimeisess\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n viel\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n puolelta. Ovista kuljetaan saranat paukkuen, lavalle tullaan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n aikaan, laukkuja ja laatikoita katoaa, kukkakimput p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t v\u00e4\u00e4riin k\u00e4siin ja v\u00e4lill\u00e4 ollaan solmussa lakanoiden seassa. N\u00e4yttelij\u00e4t yritt\u00e4v\u00e4t selvit\u00e4 loppukumarruksiin saakka, tottakai selvitellen samalla my\u00f6s ihmissuhdekoukeroitaan.<\/span><\/p>\n

Harrastustoiminta jatkuu vahvana edelleen ja tulevanakin syksyn\u00e4 ty\u00f6ryhm\u00e4 istahtaa Seuratalon p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen ja sukeltaa j\u00e4lleen uuden n\u00e4ytelm\u00e4n sy\u00f6vereihin. Toimintaa tehd\u00e4\u00e4n edelleen suurella syd\u00e4mell\u00e4 ja jokaiselle on paikka Napialan Ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. <\/span><\/p>\n

Historiikki on koottu vuoteen 2005 asti Esko Marttilan ja Tuula Lehtisen kirjoituksista.<\/em><\/p>\n

<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Napialan Ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n vaiheita Kun Napialan Ty\u00f6v\u00e4enyhdistys vuonna 1905 perustettiin, valittiin sille my\u00f6s huvitoimikunta, jonka teht\u00e4v\u00e4ksi tuli huolehtia ohjelman j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 erilaisiin iltama ym. tilaisuuksiin. Heti alusta alkaen todettiin, ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4t ovat parhaita ohjelmanumeroita, mutta esityspaikan puuttuminen vaikeutti aluksi toimintaa. Oman talon valmistuminen ty\u00f6v\u00e4enyhdistykselle paransi tilannetta ja niin p\u00e4\u00e4stiin ensimm\u00e4isen n\u00e4ytelm\u00e4n esitt\u00e4miseen jo vuonna 1906. Ensimm\u00e4inen n\u00e4ytelm\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/8"}],"collection":[{"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=8"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/8\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1157,"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/8\/revisions\/1157"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=8"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}