{"id":626,"date":"2014-10-27T21:12:38","date_gmt":"2014-10-27T19:12:38","guid":{"rendered":"http:\/\/napsa.eu\/?page_id=626"},"modified":"2014-10-27T21:15:24","modified_gmt":"2014-10-27T19:15:24","slug":"niinan-tarina","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/napsa.eu\/?page_id=626","title":{"rendered":"Niinan tarina"},"content":{"rendered":"
\n
\n
\n
\n

Mina\u0308 muistan\"Niina<\/a><\/h4>\n<\/div>\n<\/div>\n
\n
\n

Tutkailin Napialan tyo\u0308va\u0308enna\u0308ytta\u0308mo\u0308n uusia nettisivuja ja syda\u0308messa\u0308 la\u0308ika\u0308hti la\u0308mpo\u0308. Hannu Lintukoski kirjoittaa matkansa Napialan tyo\u0308va\u0308enna\u0308ytta\u0308mo\u0308n parissa alkaneen Dario Fon Tyo\u0308nantajan hautajaisissa v.1983. Oma matkani alkoi hyvinkin samoihin aikoihin, tosin tyo\u0308va\u0308entalon pikkujouluohjelmassa, pupun roolissa. Muistan hyvin ha\u0308ma\u0308ra\u0308sti ela\u0308ytyneeni osaan niin pitka\u0308a\u0308n ja hartaasti, etta\u0308 kertojana toimineen Tuula Lehtisen piti kehottaa pupua ka\u0308yma\u0308a\u0308n jo kiven juureen nukkumaan kuten oli harjoiteltu. Seuraavissa pikkujouluissa esiinnyin oravana ja minulla taisi olla ihan repliikkeja\u0308kin. Tarkkaa vuotta en muista mutta muistan, etta\u0308 oravasisartani esitti Valtosen Anu. Puvustus oli hoidettu kotijoukkojen toimesta. Olin erityisen ylpea\u0308 hienosta ha\u0308nna\u0308sta\u0308ni, joka oli oikeata karvaa ja pysyi uljaasti pystyssa\u0308 sisa\u0308lla\u0308 olevan ja vyo\u0308ta\u0308ro\u0308n ympa\u0308ri kiinnitetta\u0308va\u0308n rautalankavirityksensa\u0308 ansiosta, aivan niinkuin oravan ha\u0308nna\u0308n kuuluukin. Anun ha\u0308nta\u0308 oli kiinnitetty selka\u0308a\u0308n kahdella hakaneulalla ja se oli mielesta\u0308ni astetta vaatimattomampi ratkaisu. Yleiso\u0308lle meni ta\u0308ydesta\u0308 kumpikin. Ha\u0308nta\u0308ni saattaa edelleen olla tallessa jossakin lapsuuden kotitalon vintilla\u0308.<\/p>\n

Mina\u0308 muistan Napialan tyo\u0308va\u0308entalon! Muistan tuoksun eteisessa\u0308, naulakot, katosta roikkuneet pyo\u0308rea\u0308t lasikupulamput. Muistan ulko-ovesta katsottuna oikealla kanttiinin, joka vastasi ta\u0308sma\u0308lleen sita\u0308, mika\u0308 mielikuva pa\u0308a\u0308ha\u0308n nousee sanasta kanttiini. Muistan salin, wienila\u0308istuolirivit, na\u0308ytta\u0308mo\u0308n, ko\u0308ysisto\u0308n ja takana\u0308ytta\u0308mo\u0308n sivulla sijainneet hankalat portaat, jotka johtivat vintille. Vintille halusin aina, mutta pa\u0308a\u0308sin harvoin. Sita\u0308 maagisempia paikkoja minulle olivat seka\u0308 maskihuone ja\u0308niksenka\u0308pa\u0308lineen, puuterihuiskuineen ja peileja\u0308 reunustaneine hehkulamppuineen, etta\u0308 ihanista ihanin pukuvarasto. Maagisia olivat myo\u0308s monet hetket tuon talon katsomossa. Olen toisen polven Napsalainen, ellen jopa kolmannen, silla\u0308 Sulo-vaari taisi olla mukana muutamassa jutussa ajalta jolta minulla ei muistoja ole. Rakastin katsoa esityksia\u0308, joissa isa\u0308 ja muut tutut ihmiset muuttuivat muiksi. Se oli va\u0308hinta\u0308a\u0308n yhta\u0308 lumoavaa, ellei jopa lumoavampaa, kuin retket ammattiteattereiden juttuja katsomaan. Muistan Lohika\u0308a\u0308rmeajan punasinisen lohika\u0308a\u0308rmeen. Tiesin, etta\u0308 sinisessa\u0308 puvussa on sisa\u0308lla\u0308 isa\u0308 ja punaisessa Tuula, mutta na\u0308ytta\u0308mo\u0308lla\u0308 oli silti lohika\u0308a\u0308rme. Isa\u0308 ja Tuula olivat lohika\u0308a\u0308rmeen sisa\u0308lla\u0308 ja liikuttivat sita\u0308. Muistan Limbergin Tutsin seisseen lavalla tulkintani mukaan vankilassa kalteriseina\u0308a\u0308 edessa\u0308a\u0308n pidellen. Ajattelin etta\u0308 vankilan rakentaminen oli ja\u0308a\u0308nyt lavastajalta pahasti kesken kun muut seina\u0308t puuttuivat. Muistan Marjatan laulun. Ihailin Lintukosken Hannua ja muistan kuinka Sirkka Nyman Marjattana mittasi itselleen hauta-arkkua. Ihmettelin mika\u0308 siina\u0308 oli ihmisista\u0308 niin hauskaa. Pikkuporvariha\u0308issa\u0308 olin katsomossa pakahtua ylpeydesta\u0308, kun isa\u0308ni raivosi mielesta\u0308ni niin uskottavasti. Esityksen lopussa Hannu Lintukoski ja Tiina Lehtonen, jonka mina\u0308 tunsin nimella\u0308 Ursulan a\u0308iti, tanssivat ja tappelivat ja meniva\u0308t sen ja\u0308lkeen verhon taakse pomppimaan hetekalla.<\/p>\n

Teini-ia\u0308ssa\u0308 palasin vuosien tauon ja\u0308lkeen toimintaan, joka oli siirtynyt Seuratalolle ja olin nyt mukana varsinaisissa esityksissa\u0308. Oli Vanhan naisen vierailu ja Surun talo elokuvateatterissa. Ehka\u0308 kaikkein rakkaimpana ja ta\u0308rkeimpa\u0308na\u0308 esityksena\u0308 Napsan jutuista on minulle sa\u0308ilynyt Peter Pan, jollaiseen hankkeeseen olisi tuskin tuolloin la\u0308hdetty ilman Seppo Kotamiehen villeja\u0308 visioita ja omistautuneisuutta. Koko mukana ollut porukka laittoi likoon kaiken osaamisensa, ylima\u0308a\u0308ra\u0308isen aikansa ja va\u0308ha\u0308n pa\u0308a\u0308lle. Oli kuorot ja ba\u0308ndit ja intiaanien tanssinumerot. Muistan era\u0308a\u0308n kerran esitysten aikaan kun lapset pysa\u0308yttiva\u0308t Tervakosken ostarilla minut ja Aakkulan Annikan: \u201dOoksa\u0308se Peetterpan, onks toi se Leena?\u201d. Nimmaritkin piti antaa. Tarina myo\u0308s kertoo yhden pikkutyto\u0308n uskoneen, etta\u0308 osaan oikeasti lenta\u0308a\u0308. En tietenka\u0308a\u0308n itse, vaan sen Peter Panin puvun takia.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n

\n
\n
\n
\n

Antaumusta ja voimia sa\u0308a\u0308stelema\u0308to\u0308nta\u0308 tekemista\u0308 on Napsalla todella na\u0308hty, niin ennen Peter Pania kuin sen ja\u0308lkeenkin. Sanalla amato\u0308o\u0308ri tuppaa olemaan ankea ja alentava klangi, mutta mita\u0308 tuo sana oikeastaan tarkoittaa? Latinan sana amator on muodostunut sanasta amo, mina\u0308 rakastan ja -tor viittaa tekija\u0308a\u0308n. Amato\u0308o\u0308ri on siis asian rakastaja. Suomen kielen harrastajan kantasana on hartaus, johon liittyy omistautuminen ja sielukkuus. Mika\u0308a\u0308n teatteri ei pysyisika\u0308a\u0308n pystyssa\u0308 110:ta\u0308 vuotta ilman suurta intohimoa ja monen ihmisen jatkuvaa vaivanna\u0308ko\u0308a\u0308. En ole kultuuriperheen lapsi. Olen kasvanut tehtaan piipun varjossa, mutta olen saanut kasvaa myo\u0308s teatterin parissa. Seppo Kotamies istutti aikanaan ensimma\u0308isena\u0308 pa\u0308a\u0308ha\u0308ni ajatuksen, etta\u0308 mina\u0308 voisin tehda\u0308 teatteria ihan tyo\u0308kseni. Se ajatus antoi myo\u0308hemmin ela\u0308ma\u0308ssa\u0308 rohkeutta muutaman mutkan ja\u0308lkeen yritta\u0308a\u0308 ja ta\u0308ssa\u0308 sita\u0308 ollaan, kymmenen vuotta na\u0308yttelija\u0308n ammatissa takana. Rakastan edelleen pukuvarastoja ja usein roolivaatteitani. Rytmitajuni on sitten pupun roolin jonkin verran matkan varrella kehittynyt, eiva\u0308tka\u0308 todellisuus ja fiktio na\u0308ytta\u0308mo\u0308lla\u0308 ollessa sekoitu keskena\u0308a\u0308n ja sulaudu toisiinsa kuten lapsena. Mutta muuksi ela\u0308ytymisen ja heitta\u0308ytymisen lumoa voin edelleen hakea tyo\u0308ssa\u0308ni noista aivan ensimma\u0308isista\u0308 kokemuksista. Ne ovat olleet enemma\u0308n kuin lapsen leikkia\u0308, koska joku on katsonut leikkia\u0308ni ulkopuolelta ja lukenut sen osaksi tarinaa. Se perusasia teatterissa on ja pysyy. Ta\u0308ta\u0308 kirjoittaessani minut valtaa tunne, etta\u0308 mina\u0308 na\u0308yttelija\u0308na\u0308 tieda\u0308n kuka mina\u0308 olen ja mista\u0308 mina\u0308 tulen. Napsa on kaikkine asian rakastajineen ollut se minua puraissut ka\u0308rpa\u0308nen.<\/p>\n

Niina Sillanpa\u0308a\u0308<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n

<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mina\u0308 muistan Tutkailin Napialan tyo\u0308va\u0308enna\u0308ytta\u0308mo\u0308n uusia nettisivuja ja syda\u0308messa\u0308 la\u0308ika\u0308hti la\u0308mpo\u0308. Hannu Lintukoski kirjoittaa matkansa Napialan tyo\u0308va\u0308enna\u0308ytta\u0308mo\u0308n parissa alkaneen Dario Fon Tyo\u0308nantajan hautajaisissa v.1983. Oma matkani alkoi hyvinkin samoihin aikoihin, tosin tyo\u0308va\u0308entalon pikkujouluohjelmassa, pupun roolissa. Muistan hyvin ha\u0308ma\u0308ra\u0308sti ela\u0308ytyneeni osaan niin pitka\u0308a\u0308n ja hartaasti, etta\u0308 kertojana toimineen Tuula Lehtisen piti kehottaa pupua ka\u0308yma\u0308a\u0308n jo kiven […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":8,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/626"}],"collection":[{"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=626"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/626\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":630,"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/626\/revisions\/630"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/8"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/napsa.eu\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=626"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}