Rakkain terveisin, äippä

Viime kesänä olin katsomassa Napsan kesäteatteriesitystä ja käsiohjelmassa oli ennakkomainontaa tulevan talven näytelmästä. Avoimet ovet; vau! Sanoin heti miehelleni Jussille, että olisipas mahtavaa päästä mukaan, mutta roolitus on jo varmasti tehty. Jo saman illan aikana kuulin, että yksi rooli oli täyttämättä ja Sanna-ohjaajalla oli siihen jokin ajatus. Välillä tapahtuu ihmeellisiä asioita ja ennen kuin oikein tajusinkaan, olin saanut äidin roolin! 

Kun sain käsikirjoituksen käsiini, suorastaan ahmin sitä. Olin toki lukenut kirjan aiemmin, mutta kässäri kiinnosti erityisesti. Hyvin pian tajusin, millaisen haasteen olin saanut. Rakastan haasteita ja sitä, että saa laittaa itsensä likoon ja joutuu välillä menemään epämukavuusalueelle. No, tässä roolissa sitä on yllin kyllin!

Teksti on aivan mahtavaa ja siitä varmasti jokainen löytää jotakin henkilökohtaista. Minä ainakin. Tekstiä lukiessani itkin ja nauroin; niin paljon se kolahti. Löysin siitä paljon omaa henkilökohtaista suhdetta äitiini, omaan äitiyteeni ja myös sisarussuhteisiini.

Alamme olla loppusuoralla. Matka on ollut antoisa, vaativa, hauska, koskettava ja erityisen mieluinen, kiitos siitä Napsalle ja Sannalle! Lopussa kiitos seisoo, toivottavasti!

Leena – äippä